Noblesse ox
lempinimet: Noble, Noppis
sp: tamma
rotu: arabialainen täysiverinen
synt: 8.7.1991, Pyhtää
rek.no: R91-1012
kasvattaja: Scanarab Oy, Pyhtää
väri: vaaleanpunarautias, piirto, täyssukkia
sk: n. 148 cm
omistaja: Minna Mättölä & Tiina Vepsäläinen
isä: Pomar ox
emä: Nefretetetoo ox
jälkeläisiä: 1995 o. Ein Lamenuett ox (Eter ox)
2003 t. Ein Nougat ox (Eter ox)
Tähän kauniiseen ja kilttiin arabitammaan tutustuin oikeastaan ”vasta” vuonna -97, kun esteleirillä Einolassa sain
Noblen leirihoitsukseni. Edellisenä kesänä olin ensimmäistä kertaa Einolassa leirillä, ja silloin hoidin welshtamma
Claaraa. Noble oli sellainen vähän osaavampien ratsu, joten minä en sinne selkään uskaltautunut kapuamaan. Silloin
oli vielä itse sen verran newbie, että meni vain helpoilla poneilla. Tai no, taisinhan minä tuona kesänä ekan kerran
Eterin selkään kavuta, mutta… No, jopa tapauksessa Noppikseen tutustuin silloin leirillä. Vieläkään en sillä rat-
sastanut, mutta aivan ihana se oli kyllä hoitaa. Todella kiltti ja kultainen.
Seuraavanakaan kesänä en leirillä vielä mennyt Noblella. Kai siitä oli jotenkin kuullut, että se ei mikään helppo
ratsu ole, ja että Noppiksen ravi ei ole niitä helpoimpia istua. Eterillä menin sinä kesänä aika paljon, ja Lululla
(nf-t.) leirikisat. Noblen selkään kapusin ensimmäisen kerran vasta seuraavana talvena, kun viikonloppuleirillä
taas hoidin sitä. Ja silloin tosiaan mentiin Noppiksen kaa koulua… Estekisoihinkin Minna sitä minulle suositteli,
mutta harjoittelematta en uskaltanut silloin kisoihin lähteä. Kun en ollut kertaakaan Noblella hypännytkään.
Sitten kesällä 2000 minä lopulta sitten ihan päätä pahkaa rakastuin Nobleen. Tulopäivän iltana meillä oli
sellainen puolen tunnin istuntatuokio, jonka perusteella (osittain ainakin) jaettiin ratsastusryhmät. Menin silloin
Noblella, ja huomasin heti ensimmäisestä raviaskeleesta, että tämä on juuri minunlaiseni heppa! Varmaan minä
rakastuin siihen raviin, joka monia pompotti, ja minun mielestäni oli ihaninta mitä olla voi! Noble meni muutenkin
jo siinä puolituntisella niin nätisti, että pakkohan minun oli sillä mahdollisimman monella tunnilla mennä.
Ratsastaahan Noppis on eteenpäinpyrkivä ja herkkä. Ravissa voi tuntua, että tamma jää paikalleen ravaamaan, jos
ratsastaja jää suusta kiinni. Kun helposti sellaisen ”pompottavaravisen” hepan selässä alkaa kädet pomppimaan.
Onneksi itse olin jo silloin tottunut sellaiseen ei-niin-tasaiseen raviin. Laukka Noppiksella on arabimaisen kevyt
ja ilmava. Ravikin on näyttävää arabiravia, mikä siis omasta mielestäni on mielettömän ihanaa istua. Esteillä
Noble on hivenen epävarma, ja siinä onkin ratsastajan tehtävä saada ratsu vakuuttuneeksi siitä, että niistä
esteistä pääsee yli. Noble on esteillä sellainen, että jos ratsastaja jää hypyssä suusta kiinni, alkaa tamma
epäröidä. Hypyssä pitää siis olla mukana, jos tahtoo, että yhteistyö esteillä sujuu. Omasta mielestäni Noblen
hypytkin ovat aivan ihania. Kevyitä ja ilmavia. Ja kun olen kaiken lisäksi tottunut kaikenlaisiin jänisloikkiin,
on minulle kohtalaisen helppoa lähteä hyppyyn mukaan. Aika harvoin tulee sellaista, että jäisi suusta kiinni,
vaikka polle ponnistaisikin eri kohdasta, kuin arvioin.
Noble on siis kaikin tavoin sellainen polle, jollaisen itselleni haluaisin. Maastossahan Noppis on aivan mahtava.
Vähän kuin Sesu: reipas ja vauhdikas! Nimimerkki Yömaastoa muistellen… Taisi vähän soraa lentää ja kipinöitäkin
näkyi joo…
Ja Noblehan asustelee yhä Einolan tallilla!
