Pihlava

lempinimet: Pihla, Pihluski, (Pöhlä)

sp: tamma

rotu: suomenhevonen

synt: 1995, Kontiolahti

kasvattaja: Rikkonen, Minna, Kontiolahti

väri: punarautias, kuonopilkku

sk: n. 165 cm

omistaja: Minna Rikkonen, Ilomantsi

isä: Pilven Poika

emä: Venla

jälkeläinen: 1999 sh-t. Puntarin Pisara (Nysteri)

Pihlaan tutustuin itse asiassa jo vuonna -99, jolloin tamma oli siis nelivuotias. Pihla tuli silloin vauvansa Pisaran

kanssa Korhoseen kesälaitumelle. Korhoseen syntyi myös tuona kesänä kaksi suokkivarsaa Arvolan Aapeli ja

Arvolan Aliissa, joten pikku-Pisaralle oli kavereita. Pihla oli nelivuotiaana itsekin vielä aika varsa. Se oli kyllä

kiltti ja utelias, mutta, no, vähän Pöhlä. Tuona kesänä en kuitenkaan vielä Pihlan selkään kavunnut, vaan vasta pari

vuotta myöhemmin.

Niinhän siinä nimittäin kävi, että kun Sessan lähdön jälkeen pidin sellaisen kuukauden tallitauon, niin kesäkuun

alussa hakeuduin sitten tallille takaisin. Nyt Korholan Ratsutallin paikalla vaan olikin Pihlavan talli. Tallinpitäjä
Rikkosen Minna oli minulle ennestään tuttu, Minna kun kävi Korholassakin tunteja pitämässä. Niin sitten minulle

tarjoutui heti ensimmäisenä päivänä tilaisuus nousta Pihlan selkään, ja niin sitä mentiin. Pihla oli alkuaikoina aikamoinen

tapaus. Se harrasti stoppikohtauksia, jolloin sai raipan kanssa komentaa sitä liikkeelle, ja silloin saattoi pukkikin tulla.

Tamma ei myöskään olisi millään suostunut kulkemaan uralla, vaan vänkesi keskelle kenttää. Pukkeja se viskeli varsinkin

laukannostoissa.

Mutta niin sitä sitten, kun paljon töitä tehtiin, alkoi Pihluskikin toimia. Ensimmäinen edistys oli se, että tamma meni

uralla, jos niin halusin. Sitten loppuivat pukittelut ja stoppikohtaukset. Ja pikku hiljaa aloimme edistyä aika tavalla.

Edistyimme niin mukavasti, että Minna päätti lähettää Pihlan Kiteelle ratsuttajalle kuukaudeksi ”koulittavaksi”. Sieltä

Pihla tuli takaisin hivenen osaavampana, mutta myös ehkä vähän hermostuneempana ja hätäisempänä. Tamma kulki

kyllä hienosti peräänannossa, ja osasi paljon asioita, mutta tarjosi usein liian aikaisinkin jotain väistöjä tai muita. Oli

vähän kiire miellyttää. Mutta pian Pihla taas rentoutui, ja kulki kyllä välillä todella hienostikin.

Kouluratsastus Pihlalta sujuu paremmin kuin esteet. Esteillä Pihla on hivenen kömpelö, se kun on aika raskas ja iso-

kokoinen suokki, hivenen etupainoinenkin. Mutta kyllä hän on ainakin 80:ä hypännyt, että ei se nyt niin huonosti ole.

Maastossa Pihla on vallan mukava. Joskus se vähän säpsähtelee jotain uusia juttuja, mutta muuten se on ihan kiva.

Toisinaan saattaa se pukkikin sieltä tulla.

Hoitaa Pihla on yleensä ihan kiva. Tammamainen se kyllä on. Nimittäin känkkäränkkäpäiviä sillä on myös. Silloin

ei huvittaisi satulan selkään ottaminen yhtään. Minulle ainakin on tuttua tamman pään heiluttelu ja luimiminen, sekä

myös karsinan takaseinän potkiminen. Tamma on kuitenkin sen verran fiksu, että tottelee, kun sitä komentaa. Ja

askeleethan Pihlalla on mukavat. Laukka hivenen epäpuhdas, kun tamma tahtoo siinä mennä etupainoiseksi.

Ja Pihlahan asustelee myös Pihlavan tallilla.

Sainpas Pihlankin kuvan tänne!!!

Etusivulle!