Ratsastushistoriani
Ensimmäisen kerran kapusin ponin selkään ollessani noin 5-6 vuotias.Olimme koko perhe pilkkikisoissa (uskomatonta,
mutta totta), ja siellä oli mahdollisuus talutusratsastukseen. Shettistamman nimeä en valitettavasti muista, mutta söpö
lehmänkirjava yksilö se oli. Hyvin pieni. Varsinaisesti kiinnostuin ratsastuksesta kuitenkin vasta noin kahdeksan
vanhana. Silloin lähellä kotiani oli hevonen, jota piti sitten käydä aidan takaa ihailemassa. Tämä kyseinen hevonen
muutti kyllä sitten Einolaan (Ceder Serriola "Seri"), mutta tilalle tulivat sh-tamma Haamu ja Einolasta tullut
welsh mountain-tamma Rosso (Croes Branwen). Nämä kaksi karvaista otusta olivat tuolloin ensimmäiset ratsuni.
Rossokin (sk 118 cm) tuntui isolta ponilta ja Haamu. Sehän oli jättiläinen. Nämä kaksi aiheuttivat minulle hevoskärpäsen
pureman.
Seuraava hevostuttavuuteni oli pv-ruuna Emppu. Empun omistaja Johanna piti minulle ratsastustuntia noin
kerran viikossa. Empulla kävin ratsastamassa noin vuoden verran, ja sinä aikana juoksentelin myös paikallisen
4H-yhdistyksen järjestämillä leireillä. Ja kesällä -95 menin ensimmäistä kertaa ihan viiden päivän pituiselle
ratsastusleirille Kuopion eläinpuistoon. Hoidin siellä valkeaa poniruunaa nimeltä Lille Pot, Lilli. Esteitäkin hyppäsin
ensimmäisiä kertoja leirillä. Mieleen jäi etenkin suokkitamma Lipi, joka tuntui hyvin turvalliselta ratsulta.
Sen kesän jälkeen satuin sitten ensimmäisen kerran Korhoseen, jonne oli juuri tullut Prinsessaksi kutsuttu nyffitamma.
Prinsessalla en kuitenkaan ensin ratsastanut, vaan huiman korkealla suokkitamma Ruutulla. Sessaan ihastuin sitten heti,
kun ensimmäisen kerran pääsin sen selkään. Sain mennä vain käyntiä ja hivenen ravia, niin kuuma Sessa oli, mutta silti
se oli niin ihanaa, että ihan laulatti. Sessasta tulikin heti vakioratsuni. Vuoden aikana ratsastin Sessalla lähes joka kerta.
Kävin tunneilla vähintään kerran viikossa. Ensimmäisen kunnon maastonikin kävin Sessalla. Kesällä -96 Sessa sai sitten
orivarsan, ja minä olin ensimmäistä kertaa Einolassa leirillä. Seuraavana syksynä sain alkaa hoitaa Sessaa kakkoshoitajana
ja sen varsaa Ritaria ykköshoitajana. Ensimmäiset estekisanikin muuten menin tuona kesänä pv-ruuna Argonilla.
Korholan ratsutallilla ratsastelin siis koko sen toiminta-ajan, ja niin Suvi kuin Sessakin opettivat minulle tosi paljon.
Sessaa ja Ritaria hoidin aina siihen asti, kun ne myytiin. Muita hoitsujani tuona aikana olivat (ainakin): sh-t. Neito, eestin-
poniruuna Ants, ox-t. Arena, SH-o. Joke, sh-t. Lilli ja yhden kesän nf-r. Perino. Sessan kanssa kisasimme seura- ja
aluetasolla lähinnä esteitä aina 90 cm:n asti. Kouluakin ehdimme startata jonkun verran. Pari vuotta sitten Korholan
ratsutalli lopetti toimintansa. Sessa ja Ritari lähtivät uusille omistajilleen. Minä aloin käydä Korholan tallin tilalle tulleella
Pihlavan tallilla. Siellä kenelläkään ei ollut varsinaisia hoitsuja, mutta minä hoitelin vähän niitä kaikkia. Paljon ratsastin
suokkitammoilla Pihla ja Ponsi. Puuhailin myös kohtalaisen paljon connemaravaavi Piltun kanssa.
Hieman reilu vuosi sitten aloin hoitaa arabiori Bacua. Bacun kanssa seikkailemme metsässä ja joskus käymme
kentälläkin piipahtamassa. Nyt Pihlavan talli toimii Ilomantsissa, joten minä olen siirtynyt tunneille Jokirannan
ratsastuskoululle. Sessa-kultaanikin käyn taas joka viikko moikkailemassa, ja voipa meidät bongata joistakin kisoistakin.
Kun taas pääsisimme jonnekin…
Ja todellakin, siitä lähtien, kun ensi kertaa menin Einolaan, olen siellä viihtynyt. Leireillä olen siellä ollut tähän mennessä
viisi kertaa, viimeksi joskus vuonna 2000. Muistan vieläkin ulkoa silloisen esteradan, ja sen, mitä todistuksessani luki
kohdassa ”Opettajan arvio ratsastustaidoistasi”: Olet todella osaava ja reipas, napakka ratsastaja. Saat esitettyä hevosen
reippaana, hyvässä temmossa ja kauniissa muodossa. Esteillä olet tarkka ja rohkea. Teet hyvät tiet.
Ensi kesänä olen siis taas menossa Einolaan. Kyllä sinne on ollutkin hinku päästä. Ja Noblenkin näkee taas. Saa nähdä,
mitä ensi kesän todistuksessani lukee…
Sessan kanssahan kävimme valmentautumassa pariin otteeseen Salla Huttusen huippuopissa Siilin ratsastuskeskuksen
kesäleireillä. Ja nyt ainakin on varmaa, että ratsastusta tulen aina harrastamaan!